Syksy

Mikä hieno syksy! Ei sadetta, ei harmautta vaan viileitä sumuisia aamuja, pilvettömiä lämpimiä päiviä ja tähtikirkkaita öitä! 

Kuinka hienoa onkaan asua täällä, missä on neljä vuodenaikaa!

Parvekekukat alkavat pikku hiljaa kuihtua syksyn ja talven tieltä. Koko kesän olen parvekkeen hortensiaa huolella hoivannut, mutta nyt katson haikeudella sen kuihtumista.

Syksyinen luonto on jotenkin mystinen. Siksi onkin pakko päästä metsään sieneen, metsään mökille tai metsään vain hengittämään raikasta ilmaa.

Piipahdus putiikissa: HAY

Yksi sisustuslemppareistani on tanskalainen HAY, johon hurahdin muutama vuosi sitten ihan totaalisesti. Silloin olisin voinut ostaa kaupasta ihan mitä vain. Nykyisin olen vähän varovaisempi ja ostan vain, jos oikeasti tarvitsen. Akuutein hayhulluuteni taisi hälvetä pikkuhiljaa kyllästymiseen, kun kaikkialla näkyi aina samoja tuotteita. 

HAY:llä on kuitenkin paljon kauniita, simppeleitä sisustustavaroita ja kivoja käyttöesineitä. Pari vuotta sitten ostetu nappityynyt ovat säilyneet päivittäisessä käytössä lähes käyttämättömän näköisinä. 

Amsterdamissa HAYn kauppa tuli yllättäen vastaan ja pitihän sielä nopeasti piipahtaa. Tällä kertaa päädyin kuitenkin vain katselemaan.

Kauppa sopi vanhaan amsterdamilaiseen rakennukseen täydellisesti. Tila oli jaettu kahteen osaan, joista toisella puolella näytillä olivat huonekalut ja toisella puolella käyttöesineet sekä sisustustuotteet. 

Toimistotarvikepuoli kysyi itsehillintää, niin paljon oli hienoja klemmareita, muistilappuja ja lyijykyniä tarjolla.

Tyynyjen hylly oli vaikuttava. Värejä ja kokoja oli mistä valita. 

Tomaattikastike tuoreista tomaateista

Tein toissaviikolla hyvää pitsaa. Niin hyvää, että tätä kirjoittaessani alkoi taas tehdä mieli samaa pitsaa. Hyvään pitsaan kuuluu tietenkin hyvät raaka-aineet, itsetehty pohja, mutta tällä kertaa myös itse tehty tomaattikastike. Olen aiemmin käyttänyt tomaattipyrettä, mutta nyt päätin kokeilla kastikkeen tekoa ja se osoittautui ihan helpoksi jutuksi.

Googlesta löytyneistä ohjeista muokkasin oman ohjeeni. 

Tomaattikastikkeeseen tarvitset:

8 tomaattia

2 valkosipulin kynttä

öljyä

tuoretta oreganoa

suolaa 

sokeria

1. Kalttaa tomaatit. Leikkaa tomaatteihin kahdella veitsen vedolla ruksi. Keitä tomaatteja kiehuvassa vedessä kunnes kuoret alkavat irtoilla. Irrota kuoret, kun tomaatit ovat hieman jäähtyneet.

2. Soseuta tomaatit ja kuoritut valkosipulinkynnet sauvasekoittimella.

3. Lisää joukkoon loraus öljyä, tuoretta oreganoa sekä ripaus sokeria ja suolaa.

4. Anna vetäytyä hetki ennen pitsan päälle levittämistä.

Paras pitsataikina tulee durum-vehnäjauhoista. Itse olen käyttänyt tätä ohjetta. 

Kesällä olen tehnyt usein pellillisen pitsaa, heittänyt päälle tuoreita vihanneksia, yrttejä sekä jääkaapista löytyneitä juustoja. Pitsa on myös ollut hyvä eväs puistopiknikeille.

Juhannuspostikortti

Juhannus meni maalla. Autiotalon pihalla puuhommissa, joen vilpoisassa vedessä pulahdellen ja saunassa lempeissä löylyissä kylpien.

Keskikesän valon määrä jaksaa ihmetyttää vuosi vuodelta.

Pikkuinen parveke

Yksi tämän asunnon huippujuttuja on pieni parveke, joka kesällä toimii olkkarin jatkeena. Parveke on  vain parin neliön kokoinen, mutta sinne mahtuu ihan hyvin kaksi tuolia ja pikkuruinen pöytä. Kasveilla saa kivasti vehreyttä tilaan.

Parveke ja olohuoneen ikkunat osoittavat etelään, joten aurinkoisena päivänä lämpötila nousee korkealle. Juuri ennen kesäpäivänseisausta huomasin, että Aurinko paistaa niin korkealta, että säteet eivät tule suoraan sisälle. Parin viikon päästä asia on jo toisin ja päivällä pitää käyttää sälekaihtimia. En silti valita, pidän siitä, että aurinkoa riittää koko päiväksi.

Aurinkoinen paikka on vähän hankala kasvien valinnan suhteen. Viime kesänä minulla oli kaideruukussa ruusuja, jotka eivät kauaa kukkineet. Loppukesästä istutin muistaakseni tädykettä. Tänä vuonna kokeilen uutta lajiketta, jota kukkakaupassa mainostettiin valoisan paikan kasvina. Harmi, että kasvin nimi on häipynyt muistista.

Hortensian ostan joka kesä, pidän niistä niin paljon. Ne tosin tarvitsevat paljon paljon vettä. Palmuvehkat nostin parvekkeelle, kun niille ei sisältä löytynyt paikkaa. Ne eivät kuumasta nauti, mutta onneksi markiisin vieressä ei ihan suoraa auringonpaistetta ole.

Pienen parvekkeen kuvaaminen on hankalaa, eikä kaikkea koskaan saa samaan aikaan kuvaan. Kokoontaitettavat tuolit hankittiin viime vuonna Ikeasta samoin kuin lattialaatat. Kahden neliön partsiin meni kaksi pakettia laattoja. Jouduin osaa vähän muokkailemaan, jotta pieniin kulmiin saatiin  myös laattaa. Istuintyynyt löytyi KodinYkkösen alekorista. 

Pöydän etsiminen olikin sitten isompi homma. Lähes kaikki kokoontaittuvat pöydät olivat liian isoja ja leveitä. Koko viime kesä ja tämä kevät etsimme pöytää, mittailimme ja punnitsimme erilaisia vaihtoehtoja, mutta kaikki olivat liian isoja tai sitten ne eivät olleet kokoontaittuvia. Tämä pikkuruinen pöytä löytyi lopulta Tukholmasta pienestä sekavasta sisustuskaupasta. Pöydän metallinen levy irtoaa ja jalat taittuvat kokoon. Näin pöydän talvisäilytys onnistuu vaivattomasti. Pieni pöytä on nyt yrttien ja samettikukan valloittama.

Välillä taitamme tuolit sivuun ja istumme parvekkeen lattialla ja nautimme omasta rauhasta.

Toisen roska on toisen aarre

Roskalavalta voi tehdä löytöjä. Ihan oikeasti. Sisustuslehtien klisee tuntui lähinnä vitsiltä, ennen kuin itse törmäsin aarteeseen. 

Turun taideakatemian lava oli pullollaan tavaraa ja ihan vain huviksemme päätimme kurkata, mitä lavalta löytyy. Remonttijätteen ja muutaman sekalaisen huonekalun päällä, aivan kuin näytillä, oli Aallon pöytä 81C. Ilman jalkaa, maalausalustana käytetty. Hetken tutkailun jälkeen päätimme kantaa pöydän kotiin. Emme edes olleet varmoja, lähtisikö maali irti. 

Lähtihän se. Itseasiaassa aika helposti Fairyllä, taikasienellä sekä pehmellä patasienellä rapsutellen. Lopputulos oli yllättävän hyvä  ja valkoiseen laminaattitasoon jäi ainostaan pieniä läiskiä, jotka näkyvät vain, jos katsoo valoa vasten. 

Hioin ja lakkasin jalat sekä pöydän puiset reunat. Porasin irronnen jalan takaisin paikoilleen. Ruuvinreiät ovat sen verran levinneet, että joskus pitää jollain järeämmällä koneella (tai voimalla) tehdä uudet, tuoreet, pitävämmät reiät.

Pöytä sai paikan keittiöstä ja ympärilleen sopivat pikku jakkarat.

Kasveja

Talvi on tullut ja sisustus tuulettuu. Kaupoissa, pinterestissä ja blogeissa on alkanut entistä enemmän näkyä ihanan vihreitä ja vehreitä juttuja sekä kiehtovia lehtikuvioita. Itse olen vihreiden kasvien suurin ystävä ja olinkin ihan ihmeissäni, kun luin sisustuslehdistä, että vihreä ja etenkin viherkasvit tulevat takaisin ja nyt on jopa ihan lupa hullutella vehreydellä. En edes tiennyt, että viherkasvit olivat pois jossain. 

Erityisen paljon olen ihastunut suuriin lehtikuvioihin ja etenkin tummanvihreään sävyyn. 

Nappasin hennesistä mahongilta tuoksuvan kynttilän ja samaan sarjaan menevän tyynynpäällisen. Kynttilä palaa takuuvarmasti talven mittaan, mutta tyynynpäällisen kanssa on ongelmia. Se ei nimittäin oikein sovi muuhun sisutukseen. Sen pariksi tarvittaisiin maanläheisiä värejä, vaalean sävyjä sekä pellavaa, mutta en halua muuttaa kaikkia tekstiilejä vain yhden tyynyn takia. En silti voinut jättää tyynynpäällistä kauppaan. Ehkä siitä tulee kesällä istuintyyny parvekkelle.

Kevään tullen voisi myös tsekkailla viherkasvien kasvualustat, pestä ruukut ja vaihtaa mullat. Jos vaikka oma ananaskukkani innostuisi kukkimaan.

Viime kesäinen petaus sopii hyvin aiheeseen. Kivat lakanat löytyivät Ellokselta.

Samaan syssyyn laitetaan kuva joululomalta, jossa pääsi ihastelemaan trooppiais kasveja ihan livenä.