Juhannuspostikortti

Juhannus meni maalla. Autiotalon pihalla puuhommissa, joen vilpoisassa vedessä pulahdellen ja saunassa lempeissä löylyissä kylpien.

Keskikesän valon määrä jaksaa ihmetyttää vuosi vuodelta.

Pikkuinen parveke

Yksi tämän asunnon huippujuttuja on pieni parveke, joka kesällä toimii olkkarin jatkeena. Parveke on  vain parin neliön kokoinen, mutta sinne mahtuu ihan hyvin kaksi tuolia ja pikkuruinen pöytä. Kasveilla saa kivasti vehreyttä tilaan.

Parveke ja olohuoneen ikkunat osoittavat etelään, joten aurinkoisena päivänä lämpötila nousee korkealle. Juuri ennen kesäpäivänseisausta huomasin, että Aurinko paistaa niin korkealta, että säteet eivät tule suoraan sisälle. Parin viikon päästä asia on jo toisin ja päivällä pitää käyttää sälekaihtimia. En silti valita, pidän siitä, että aurinkoa riittää koko päiväksi.

Aurinkoinen paikka on vähän hankala kasvien valinnan suhteen. Viime kesänä minulla oli kaideruukussa ruusuja, jotka eivät kauaa kukkineet. Loppukesästä istutin muistaakseni tädykettä. Tänä vuonna kokeilen uutta lajiketta, jota kukkakaupassa mainostettiin valoisan paikan kasvina. Harmi, että kasvin nimi on häipynyt muistista.

Hortensian ostan joka kesä, pidän niistä niin paljon. Ne tosin tarvitsevat paljon paljon vettä. Palmuvehkat nostin parvekkeelle, kun niille ei sisältä löytynyt paikkaa. Ne eivät kuumasta nauti, mutta onneksi markiisin vieressä ei ihan suoraa auringonpaistetta ole.

Pienen parvekkeen kuvaaminen on hankalaa, eikä kaikkea koskaan saa samaan aikaan kuvaan. Kokoontaitettavat tuolit hankittiin viime vuonna Ikeasta samoin kuin lattialaatat. Kahden neliön partsiin meni kaksi pakettia laattoja. Jouduin osaa vähän muokkailemaan, jotta pieniin kulmiin saatiin  myös laattaa. Istuintyynyt löytyi KodinYkkösen alekorista. 

Pöydän etsiminen olikin sitten isompi homma. Lähes kaikki kokoontaittuvat pöydät olivat liian isoja ja leveitä. Koko viime kesä ja tämä kevät etsimme pöytää, mittailimme ja punnitsimme erilaisia vaihtoehtoja, mutta kaikki olivat liian isoja tai sitten ne eivät olleet kokoontaittuvia. Tämä pikkuruinen pöytä löytyi lopulta Tukholmasta pienestä sekavasta sisustuskaupasta. Pöydän metallinen levy irtoaa ja jalat taittuvat kokoon. Näin pöydän talvisäilytys onnistuu vaivattomasti. Pieni pöytä on nyt yrttien ja samettikukan valloittama.

Välillä taitamme tuolit sivuun ja istumme parvekkeen lattialla ja nautimme omasta rauhasta.

Toisen roska on toisen aarre

Roskalavalta voi tehdä löytöjä. Ihan oikeasti. Sisustuslehtien klisee tuntui lähinnä vitsiltä, ennen kuin itse törmäsin aarteeseen. 

Turun taideakatemian lava oli pullollaan tavaraa ja ihan vain huviksemme päätimme kurkata, mitä lavalta löytyy. Remonttijätteen ja muutaman sekalaisen huonekalun päällä, aivan kuin näytillä, oli Aallon pöytä 81C. Ilman jalkaa, maalausalustana käytetty. Hetken tutkailun jälkeen päätimme kantaa pöydän kotiin. Emme edes olleet varmoja, lähtisikö maali irti. 

Lähtihän se. Itseasiaassa aika helposti Fairyllä, taikasienellä sekä pehmellä patasienellä rapsutellen. Lopputulos oli yllättävän hyvä  ja valkoiseen laminaattitasoon jäi ainostaan pieniä läiskiä, jotka näkyvät vain, jos katsoo valoa vasten. 

Hioin ja lakkasin jalat sekä pöydän puiset reunat. Porasin irronnen jalan takaisin paikoilleen. Ruuvinreiät ovat sen verran levinneet, että joskus pitää jollain järeämmällä koneella (tai voimalla) tehdä uudet, tuoreet, pitävämmät reiät.

Pöytä sai paikan keittiöstä ja ympärilleen sopivat pikku jakkarat.