torstai 29. lokakuuta 2015

Kauniita juttuja

Olen hulluna purkkeihin ja purnukoihin. Olen myös hulluna kulhoihin, kippoihin ja erilaisiin tarjoiluastioihin. Haluan aina laittaa ruoan kauniisti esille, vaikka vain söisin yksinäni. 

Selailin vanhoja kuvakansioita ja eteeni osui seuraavat kuvat. Ne on otettu pari vuotta sitten Istanbulin matkan jälkeen. Sieltä ostettu mortteli ja käsinmaalattu kulho ovat olleet aktiivisessa käytössä. 


Usein ostan purkkeja vain ulkonäö perusteella, vaikka en välttämättä edes tarvitsisi niitä ja usein purnukat jäävätkin vain lojumaan avonaisena jääkaappiin. Siellä lojuvista purkeista saisi nytkin monet soosit aikaan. Kerran sekosin Porvoon vanhassa kaupungissa pikkuisessa ruokapuodissa ja ostin kymmenen euroa maksavan suolan. Välillä pääsee halvemmalla.


Tämä harissa-tahna maksoi vain alle euron tuli käyttöön tänä kesänä, yli vuosi ostamisen jälkeen. Laitoin tahnaa mausteeksi erilaisiin ruokiin. Avattuna se ei säilynyt kauaa. Purkki oli kaunis ja olisin sen säästänyt, mutta kaikkea ei voi säästää. 


Kuvissa näkyvät ruoka-aineet on ostettu Eerikinkadun Deli Markestista. Ehdottomasti käynnin arvoinen paikka. Parhaat korianterit saa sieltä.

torstai 22. lokakuuta 2015

Ryijy rocks!

Ryijyt ovat ihania. Pehmeitä, kauniita ja merkityksellisiä. Ne ovat jotenkin alkukantaisia ja niihin liittyy hienoja historiallisia seikkoja. Ryijyjä on yleensä käytetty peittoina ja mattoina, myöhemmin seinäkoristeina. Vihkiryijy on myös hieno perinne.

Meille on lapsuudenkodissa ja isovanhemmilla ollut aina ryijyjä ja ne ovat olleet tärkeä osa kotia samoin kuin muut tekstiilit. Seinälle aseteltu ryijy tuo lämpöä ja vaimentaa kaikumista. 

Näin Novitan talvi-lehdessä ihanan ryijyn, joka on Saanan ja Ollin käsialaa. Suomalainen, simppeli, mutta silti kaunis ja lämmin Elonkierto-ryijy on kaikenkaikkiaan ihana. Yleensä olen enemmän pitänyt tummista purppuran ja sinisen sävyisistä ryijyistä, mutta tämä vaaleapohjainen ryijy on jotenkin piristävän raikas.


Kuva: Suvi Kesäläinen lainattu täältä

Kotiin sopisi ryijy. Harmi vain, että ne ovat niin kalliita. Käsityön ystävien sivuilta saa tilattua paketteja ompelu- tai kudontaryijyihin sekä valmiita ryijyjä. Vähän himottaisi kokeilla ommella oma ryijy, mutta hinnat ovat sen verran korkeat, että pitäisi ihan oikeasti tietää, mitä tekee. Ohjeet tulevat kyllä mukana, mutta ohjeiden kanssa minulla yleensä onkin vaikeuksia.

Surffailin huvikseni tori.fi-sivuilla, josta löytyi paljon erilaisia ryijyjä. 

Jos ryijy tuntuu liian mummomaiselta, toinen hauska seinäkoristeidea on langoista punottu macrame-työ. Macrame on alunperin Pohjois-Afriasta lähtöisin oleva käsityöperinne, jossa lankoja punotaan yhteen solmutekniikalla. Lankoina voidaan käyttää puuvillalankaa, mutta myös nahkaa tai hamppulankaa.





Etsystä löytyy iso joukko erilaisia Macrametöitä.

Uskon, että ryijyt tekevät pian uuden tulemisen ja hyvä niin!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Aito vai kopio?

Luin tällä viikolla Hesarista design-huonekalujen kopioita kaupittelevasta yrityksestä, joka on julkaissut suomeksi toimivan nettikaupan. Muita samanlaisia yrityksiä on ollut jo aiemminkin, mutta tämä kyseinen yritys oli minulle itselleni uusi.

Kävin sivuilla, ja kieltämättä tuotteiden hinnat näyttivät houkuttelevilta. Tsekkasin valaisintarjonnan, sillä viime aikoina on mielessä olleet erilaiset yöpöytälamput. Arne Jacobsenin sängynpäätyyn sopiva AJ-valaisimen saisi noin satasella. Vertailun vuoksi katsoin hinnan Finnish Design Shopin sivuilta, jossa on kylläkin yleensä hitusen muita paikkoja kalliimpaa, ja hinnaksi tuli 530 euroa.



Alunperin Brittiläisen Vogan tulo Suomen markkinoille on ongelmallista Suomessa vallitsevien tekijänoikeuksien takia. Tekijänoikeuksiin liityvät aikarajat vaihtelevat huomattavasti Britannian ja Suomen välillä. 

Aloin miettiä. Miksi joku haluaisin ostaa kopion? Eihän se ole sama asia kuin aito. Mutta miksi aito on niin paljon kalliimpi, kun samoista materiaaleista se todennäköisesti on kuitenkin tehty. Aidossa maksaa vain nimi, eikö niin? 




Itse en ihan asiaa niin näe, vaikken tuotteiden valmistusprosesseista mikään tiedäkään. Olen varmasti vain turhan luottavainen kuluttaja, joka sokeasti luottaa brandiin. Olen kuitenkin myös saanut kokea aitojen design-tuotteiden kestävyyden. Iso osa kotini huonekaluista on perittyjä ja siten kestäneet käytössä monia vuosia. Kopio-designille ei varmasti samaa kestävyyttä voida taata. Enkä usko, että tuotteet samoista materiaaleista valmistetaan.

Kopio-designiin liittyy varmasti voimakkaasti saatavuuden helppous ja nopeus. Ei tarvitse säästää huonekaluun, kun sen voi saada nopeammin ja halvemmalla. On esimerkiksi aika työlästä säästää ison ruokapöydän ympärille kahdeksan DSW-tuolia, jos samanlaiset saa nopeasti ja vielä huomattavasti huokeampaan hintaan. Minusta kuitenkin tuntuisi vähän epämukavalta istua kopiotuoleissa. Joku on ne suunnitellut ja sitten joku toinen tulee ja kopioi. Tuntuu väärältä.

Minulle design-huonekaluissa, etenkin kotimaisissa merkeissä, tärkeää on se, että ne ovat työllistäneet suomalaisia. Ostin kesällä keittiöön Aalto jakkaran muumikuvalla. Tuoli oli sikamaisen kallis ja toimitusaika oli suhteellisen pitkä (1kk), mutta siksi, että tuoli on tilaustuote ja se tehdään Korhosen huonekalutehtaalla Kaarinassa. Tulee ihan hyvälle mielelle, kun ajattelee, että tuoli valmistettiin minulle suomalaisesta puusta ihan tässä kotini lähellä. Hain valmiin tuolin kotiin kuskaamalla sitä pyörän takapakkarilla.

Tiedän jo, että kyseinen tuoli tulee kestämään aikaa ja toimimaan monessa eri käyttötarkoituksessa, nyt sillä on keittiössä parinaan musta linoleum-päällysteinen jakkara, joka on jo ehtinyt toimimaan sivupöytänä ja yöpöytänä. Myöhemmin muumi varmasti saa jonkin muun kaverin, aika näyttää. 

Väärennetyllä muumijakkaralla en varmasti nauttisi aamukahvia yhtä viihtyisästi.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kodissa


Tervetuloa uuteen koti-blogiini.

Täällä keskitytään kivoihin kotijuttuihin. Sisustamiseen, arkkitehtuuriin, ruoanlaittoon ja kauniisiin kuviin.