Ennen siivoaminen oli nopeasti ohi. Nyt jalassa roikkuu pieni hidaste, joka myös on alkanut pelätä imurin kovaa ääntä. Vauvana hidaste ei ollut moksiskaan imurista vaan nukkui aivan tukkina, vaikka pinnansängyn alustaa imuroitiin.
Nykyisin siivoaminen on tehtävä nopeasti ja järjestelmällisesti. Jotain, missä en ole kovin hyvä. Minulla on tapana haahuilla ja pyyhkiä pölyjä jostain, sitten muistankin, että jokin asia piti tehdä ja pölyjen pyyhkiminen unohtuu hetkeksi. Lopputulos on aina hyvä, mutta nopeus ei ole valttikorttini.
Nykyisin on toisin.
Siivous pitää ajoittaa päiväuniaikaan tai sitten siivota erissä.
Tänään sain onneksi siivottua yläkerran ja keskikerroksen. Siivotessani mietin uusia rutiineja ja tapoja, joilla asia hoituisi kätevämmin.
- Omat siivousliinat ja -aineet yläkerran ja keskikerroksen vessoihin
- Varsi-imuri, jollaisen olen miettinyt ostavani, olisi kätevä rappusten imurointiin
- Kaikkia kerroksia ei aina tarvitse siivota samaan aikaa
Etenkin imuroiminen on jotenkin hankalaa, kun imuria pitää kantaa edestakaisin. Ehkä tähän tottuu jossain vaiheessa.
